Mua taas ahdistaa kaikki.Sain tässä juuri kauhean kohtauksen. Jokin räjähti sisälläni. Itkin hysteerisesti, joten saatan kirjoittaa vähän sekavasti.

Niin paljon ahdistusta. Näen unia. Näen unia peloistani. Pelkään heikkoutta. Näen usein unta jossa olen pelkkää luuta ja nahkaa, ympärilläni tuntuu leijuvan luonnonläheinen Kuoleman tunne. Yhdessä unessani kosketin nilkkaani, ja käteni kiertyi vaan nahkan ja luun ympärille, se jalka oli kuin puolimädäntyneestä ruumista. Unissani en pysty edes tappamaan itseäni jos on tarve. =_=

Näen unia myöskin eräästä ihmisestä, paljon.  Enkä tiedä ansaitsenko häntä, en tiedä myöskään, minkälaiset hänen tunteensa ovat minua kohtaan. Siksi nämä unet häiritsevät. Toivottavasti en ahdista häntä. Hän on outo ihminen, en saa hänestä selkoa yhtään. Yleensä minulla on tieto edes jollain tavalla toisesta, mutta ei, häntä ei vaan voi tulkita. Unissani saatan suudella häntä, jnejne. Tämä kaikki pyörii mielessäni päivällä, ja sitten olo onkin "Ei helvetti." 

Pitäisi kai lopettaa kokonaan hänen häiritseminen. Kaikki on niin epävarmaa, jos nämä tunteet ovat yksipuolliset, tulisin vain pettymään (ja ahdistumaan) pahemmin.

Miksi tänään ahdistaa kaikki.